Kahdeksantena huhtikuuta 2013 Suomen tasavallan presidentti hajotti Suomen istuvan hallituksen sekä eduskunnan. Hallitus ja eduskunta eivät nimittäin kyenneet enää jatkamaan, koska kansa kärsii nälkää ja puutetta. Työttömyys mm. vallalla olevan järjestelmän mukaan on noussut huippulukemiin. Muuta vaihtoehtoa ei ollut enää. Oli tapahtumassa eräällä tavalla kansanmurha.
Korruptio sekä harmaa talous olivat jo niissä mittalukemissa, ettei pomo ja työläinen enää kyenneet arviomaan, milloin itse valtio oli syyllinen, ja milloin jokin yritystoiminta oli pakko ohjata niin, ettei yksinkertaisesti voitu enää veroja maksaa, koska silloin olisivat palkat jääneet maksamatta, tai päinvastoin. Verothan ohjautuivat pois Suomesta; epämääräisiin veroparatiiseihin, ja ilman palkkaa jääneet olisivat jääneet ilman mm. ruokaa.
Nuoret kulkivat päämäärättömästi, etsien suojaa, ystäviä, sekä myös ruokaa. Monet joutivat hyväksikäytetyiksi myös, koska heidän oli saatava edes jostakin mm. rahaa. Vanhukset makasivat säilytyslaatikoissaan apaattisina, kun kukaan ei tullut heitä enää hoitamaan, eikä myöskään syöttämään. Märät vaipat lisäsivät ahdistusta, ja kuolema olisi ollut pelastus. Naiset joutuivat yhä useammin raiskatuiksi, eikä ketään syyllistetty; ei löydetty syyllisiä.
Kadut mm. pääkaupungissa täyttyivät saasteista, roskista, ja siellä oli vaarallista liikkua enää muutoinkaan. Rikokset lisääntyivät, mutta rikokseksi katsottiin enää vain, jos varasti jostakin makkarapaketin nälkäänsä.
Niin meni maailma sekaisin, mutta yksi on varmaa, ja jota ei voi viedä. Se on sinä itse, ja sinun päätöksesi ihminen. Mutta muutitko mitään, kun presidentti sanansa sanoi?
Merkinnät RSS-syötteenä