Vaaalihuuma on tietyltä osalta ohi. Tosin huuma jatkuu valittujen ehdokkaiden temmellyskenttänä 4 vuotta tästä eteenpäin, ja enimmäkseen se on yritystä toteuttaa annettuja lupauksia. Lupaukset olivat mainintoja asioista joita aikoo tehdä, joihin aikoo panostaa. Miksi kuitenkin puheissa ei useinkaan ole mainintaa siitä miten aikoo lupaukset täyttää?
Puolueita on useita. Puolueilla ovat kaikilla omat ideologiansa ja omat teesinsä. Ideologiat pitää esittää niin etteivät ne muistuta toisen puolueen idelogiaa. Se olisi kamalaa että muistuttaisi.
Valtuutettu on ’silmätikkuna’. Hän joutuu esittämään asioita niin että ne kantaisivat häntä eteenpäin yksilönä ehkä jopa suureen parlamenttiin saakka. Sanoissa tulee olla voimaa, ja toiselle ei tilaa anneta.
Miksi niin montaa mieltä, ja ne pitää esittää kaikki erikseen, ja sen oman parhaan puolueen kautta. Onhan meillä toki tiaisuus vaan kokoontua, keskustella asioista, ja se kenen idea on parhain, se otetaan? Joskus toinen on viisaampi, joskus taas joku toinen osaa sanoa, mitä meidän kaikkien hyväksi pitäsi tehdä? No aivan pöljäähän tämä tämmöinen olisi?
Valtuutettu saa palkkion toimestaan. Ne ovat kokouspalkkioita. No miksi palkkio? Palkkion palkkion palkkio, ja kaikille. Entä jos ei olisi niitä? Eikö voi tehdä mitään ilman palkkiota?
Jäisikö kaikki tekemättä jos ideologiat romutetaan? Ei jäisi, ei olisi varaa moiseen?
Merkinnät RSS-syötteenä