Hyvää tarkoittava voi olla todella hyvä mutta hän voi olla myös todella paha. On meistä itsetämme kiinni miten hölmöjä tai viisaita olemme hyvyyden edessä. On tapauksia jossa tämä asia ei koskaan ole selvinyt että kumpaa olisimme olleet.
Narsisti tekee kaikkensa että saa aikaiseksi vaikutelman mm. todella ihanasta hvyyden aurasta. Se esimerkiksi haluaa auttaa niin hirveästi ja asiahan näyttäytyy todella hyvänä, niin taivaalliselta, että onko se edes mahdollista että niin suuri hyvyys on luoksemme saapunut. Ja onhan se ja menee pitkiäkin aikoja kun tämä toimii, mutta vain, ja onneksi, vain vähän aikaa suureen romahdukseen, ja iskuhan osuu suoraan päin pläsiä niin että siinä aivan henkikin salpautuu.
Suuren hyvyyden edessä olemme voimattomia; me olemme itse niin hyvä että joku on katsonut että olemme niin hyviä. Olemmeko niin hyviä, ei, meillä vaan ei ole itsetuntoa, emmekä ole oppineet rakastamaan itseämme?
Ainoa hyvyys jonka itse tiedän että toimii, ja se on se että jos mielenrauhasi, sydämen ja mielen rauha, on sinulla ilman ulkopuolista suurta hyvyyttä, sinä olet oppinut mitä on rakastaa itseä, ja mitä on suuri hyvyys. Kyllä minä vaan näin uskon ainakin.
Mutta me olemme heikkoja, me ihmiset, emme aina tajua, missä onni piilee.Sitähän voisi alkaa etsiä, ja kun etenkin osaa katsoa suuren hyvyyden taakse, se löytyy. Oppimaan siis.
Merkinnät RSS-syötteenä