Formula 1 VPN-Suomi

Yleinen

Keventäkää hieman

10.10.2017, oiliharjula1952

Olen kirjoittanut paljonkin kirjeitä elämäni vaiheilla. Joitakin katuu, joitakin kiittää, että kirjoitin, mutta jokaiseen ei saa tietenkään vastausta. No, jos olen lähettänyt kirjeen jossa vaadin korvausta kokemastani väkivallasta työpaikalla, niihin on yleensä vastattu, että ’meillä ei ole, me emme voi, ja me päätämme näin, että me emme voi korvata sinulle kokemaasi vääryyttä’. Tämmöiseen on lähetetty myös semmoista vastausta ’että jos vielä lähetät kirjeitä niin’.. (jokin uhkaus on)

Lähetin taannoin kirjeen sähköpostina kahdelle valton virastossa olevalle kansliapäällikölle. Molemmilla kirjeillä anoin rahaa, toisessa juuri tuommoiseen väkivallan asiaan, ja toisessa tiedustelin saada tukea yhteisölliseen yritystoimintaan . En ole saanut vastausta, ja olenkin ymmärtänyt, että tuommoisessa asemassa olevat eivät vastaile alempien kirjeisiin, mutta jos olisin ’samaa maata’, niin vastaisivatko. Ehkä jos semmoisesta he jotenkin hyötyisivät taloudellisesti tai vallallisesti.

Mutta en anna periksi. Jos kirjeisiin ei vastata, ne kertovat vastaanottajasta jotain. Se on ehkä että ’ei meillä yleensä’, tai että tuo on aivan eri asia kuin mitä me teemme’, tai että en viitsi, kun ei ole pakko’. Antaa sen siellä olla ja pohtia ongelmaa’.

Mitä tapahtuisi jos saisinkin vastauksen, ’että kyllä tottakai, sehän on meidän ilo ja velvollisuus. Tottakai autamme sinua jatkamaan elämääsi onnellisena ja iloisena. Ehkä kokemasi vääryyskin  pikkuhiljaa hälvenisi, ja saisit elämäsi vähän myös iloa ja onnea kenties’. Olisipa se metkaa, sillä eihän kaikkien tarvitse olla samaa mieltä; ei,emme voi, meillä ei ole.

Ehkä maailma vielä paranee; toivoa sopii. Sitten kun minä en enää voi kirjoittaa kirjeitä, ehkä sen tekee joku toinen, toivon.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *