Josko väkivalta olisikaan niin ulkopuolinen asia kuin moni luulee se niin olevan. Jospa se on syvälle juurtunut meidän kaikkien mieliin, koska sydämessä se ei voi olla. Tästä voimme päätellä että emme ajattekaan sydämellä niinkuin meidän pitäisi, ja aina sanotaan niin.
Että kun tapahtuu väkivaltaisuuksia, aiheutetaan vahinkoa aivan viattomille ilman selitystä, niin miksi se niin tapahtuu? Ja vastaavasti isot asevoimat toteuttavat sitten vastatoimena koston politiikkaa ja aivan samaa, mutta paljon suuremmilla arsenaaleilla.
Henkilökohtainen kokemus väkivallasta on sitä, että kun välitän vammautuneesta läheisestäni, hoidan häntä yötäpäivää, tulee siihen viranomainen ja vie, kun on tilaisuus hällä, minun kaikki liikenevät rahavarani, jotta hoitaminen olisi entisestään tuskaista ja hankalaa. Minkälaisi tunteita saan tässä tuntea? Mihin on lupa? Väitän ettei nöyrtyminen ole se ensimmäinen tunne, mutta viranomaine ei siitä piittaa?
Sekä sitäkään en henkilökohtaisesti kokemuksenani voi käsittää, että jos poliisiviranomainen on toteuttanut egoaan kohdalleni työssä, on tehnyt minulle väkivaltaa työpaikalla, on ’hälle’; viranomaiselle hyvityksen myöntäminen vaan mitään tekemättömyydellä kuittausta. Miten tällainen persoona; viranomainen käsittää toimintansa puolustaa väkivallan uhreja itse? Eiköpähän hän esitä ja jotain sellaista, jota emme kaipaa. Hän valehtelee ja esittää.
Silloinhan kaikki puheet rauhan tuomisesta väkivallan keskelle ovat täyttä esittämistä, ja sen kakan puhumista. Eli se raja ei koskaan ylity vaan väkivalta jatkaa etenemistä juuri siinä kohdassa missä sen esittämisellä rauhaa yritetään tehdä. Suuri valhe jatkaa kulkuaan, ja kuittauksena mm. maailman rahat jetaan entiseen malliin.
Olisiko Pääsiäisenä jotakin muuta näytelmää? Olisiko vaihtoehtoa tälle?
MIstä vastaus väkivallalle. Mistä se oikein tulee?
Merkinnät RSS-syötteenä