Vaihtoehtoja

Presidenttimmekin kertoi toimikautensa alussa siitä, kuinka silloin kun joku alkaa pärjäämään, syntyy tilanne, että tullaan ns. iholle, ja niinpähän taitaa asia olla. Vaikka silloin kun jotakin asiaa esittää, ei tule kuuloonkaan, että tukea tulisi, mutta kun se jostakin saa kannatusta, lähestyminen on hyvin ahdistavaa jopa. No, kaikkea pitää sietää, kun jotakin tekee, ja se joka ei mitään tee, ei myöskään mitään aikaan saa. Voi käydä niinkin, että tulee täysin syrjäytetyksi jopa tunne-elämän asian ollessa kyseessä, mutta ehkä materian ja vallan kuviot ovat vieläkin houkuttelevammat, kuin siis mm. lämmin ystävyys. On myös tultu ns. valmiiseen pöytään, kun on hikihatussa tehnyt töitä, ja juuri kun luulee, että tuloksia tulee, tuleekin joku juntta joka puhaltaa kylmiä tuulia, ”ja matto alta vedettynä, tai ammeen tulppa pois kiskaistuna”, ei siihen jää muutakuin ankea tyhjyys, ja suuri hiljaisuus. Luottamus on saanut taas kolhun, ja siinäpä keräät vaan itsesi taas toimintakuntoon. Voi viedä aikaa, mutta siinä vahvistuu kyllä samalla, joten seuraava isku ei ole aivan niin kova, ja ehkä siinä osaa myös antaa takaisin, ja jopa voittaa itse.

Tappion tultua on hyvä, että osaa itse nollata asioita. Uutta asiaasi ei kukaan tiedä, kun et siitä hiisku, ja niin alkaa sinulle uusi maailma. Siivelle pyrkijät jäävät kauas taakse, ja nykyisen internet-ajan keinot kyllä voi ottaa käyttöön. Nol(l)aa vastustajasi,  kun siis siipiveikko lähestyy. Olen itse täydessä valmiudessa ja varustuksessa, panssarihaarniskassa kauttaaltaan. Suojakilpi on sydämen puolella. Mutta onko tämä välttämätöntä, sitä kyllä usein mietin, ja paljon?