Siinäpä se. Ellet tiedä minne olemme menossa, mene sinne minne haluat mennä. Aivan yksinkertaista, eikö totta. Ei kukaan voi kollektiivina mennä samaan suuntaan, jos koskaan on kyennytkään menemään. Siinä on se, että sellaiseen on käsketty menemään. Nyt ei tarvitse. Mikä helpotus?
Kaikilla on vapaus valita? Auttavatko käskyt, pelottelu, uhkaukset, rajoitukset. No saattaa olla että joku vielä tottelee?
Esim. Suomen vaalit voisivat olla aivan toisenlaiset, kuin mitä ne aina ovat. Samaa kaavamaista ainakin vanhoilla puolueilla näyttää olevan. Paikallislehteen esimerkiksi liitettynä/maksettuna oleva agitaatio-teksti voisi olla aivan jotakin muuta. Tietenkin voisi olla. Mikä estää? Mutta vielä yrittänyttä ei laiteta?
Nyt taidan puhua rohkeasti. Jos Junger sanoo, ”ettemme uskalla tehdä muutoksia”, niin miksi todella? Ei se niin vaikeaa voi olla.
Kaksi suomalaista poliitikkoa ”Hesarin” sivuilla kommentoi, mutta siihenpä se jää? Toinen sanoo: ”Suomi ei pelkällä leikkaamisella ja Liisan listoilla nouse”, ja toinen kommentoi: ”Mielenkiintoista ja tärkeää oli myös yhtenäisyyden viesti. Nyt emme tarvitse suomalaisten keinotekoista lokerointia. Edessä olevaan muutokseen tarvitsemme kaikki mukaan.”. Puhuivat presidentin uuden vuoden puheesta. Minä jään odottelemaan…
Mutta tuo on vaan politikkaa. Miten on ihmisten laita? Missä he ovat, ja minne menevät. Toivon että sinne minne haluavat mennä. Ja toivon että menvät, sillä vaihtoehtoja on olemassa.
Merkinnät RSS-syötteenä