Siis ensinnäkin, olisiko maailmasa köyhyyttä, jos kaikki raha jakautuisi aina tasapuolisesti? Ja miksi ne jotka aikaan saavat köyhyttä, haluavat sitten antaa pois osan omaisuudestaan, vaikka jos he eivät olisi kahmineet, ei olisi köyhyyttä? En ymmärrä rikkaita, en ymmärrä hyväntekeväisyyttä? Palautuuko vain rikas tasapainoon noin? Hyväntekeväisyyden kohde ei palaudu tasapainoon.
Miksi ne jotka hajaantuvat kotomaastaan maailman eri laidoille, haluavat että siellä minne he menevät, kaikkien pitäisi olla kuin he, muutoin he tekevät väkivaltaa?
Tai miksi poliitikko ei halua muuttaa mitään, vaikka tietää, että jos muuttaa, maailman tilanne korjaantuu ja ihmisten t ilanne helpottuu?
Miksi kunnan/kaupungin virkamies, joka tuntee lait ja oikeudet, tekeekin päätöksen, joka on kaikkea muuta; rikkoo lakia, ja unohtaa että hän voisi itse olla jossakin vaiheessa aivan samassa jossakin tilanteessa, ja joku hänestä päättää, ja päättää aivan samoin kuin kun hän on päättänyt jonkun kohdalla rikkomalla lakia?
Miksi ihmiset eivät saisi itse päättää tulevaisuuksistaan, olemisistaan, tahoistaan, seikkailuistaan, asumisestaan ym. ym, vaan kaikkeen täytyisi olla ”jonkun ylemmän tahon” siunaus ja lupaus? Miksi ihmeessä ”jokin ylempi taho” on noin heikkoitsetuntoinen, että ei suvaitse ihmisen vapautta?
Vai onko tuolla kaikella se tarkoitus, että ”puhu mitä puhut” ei liikuta; meillä kuitenkin on ”kaikkea”?
Mikä liikuttaisi?
Merkinnät RSS-syötteenä