Läheisiltämme, tai muilta, miten he voivat tänään, tai yleensä, miten sitä oikein voidaan? Siis mikä on olo, fyysinen tai henkinen. Jospa kertoisi? Että ei kysytä, että “miten sinä voitkaan tehdä tuollaista, en ymmärrä“? Niin kuin yleensä tehdään. Kysytään päin pläsiä, jotta “kehtaat siis mennä soittelemaan, tai kehtaat mennä osoittelemaan“, oletko pönttö jne., mutta miten olisikaan vastaus, jos vaan kysyttäisi vaan että miten jakselet? Vähempikin syyttely varmaan latistaa, mutta pohdittaisikos oloa. Niin, tiedän, miten naivia mennä kyselemään toisen hyvinvoinnista tai huonovoinnista. Eikö ne tee sitä vaan sairaaloissa, tai muualla sen kaltaisissa olosuhteissa. Ihmisiltä jotka saavat palkkaa kyselemisestä, että miten voit? Mikä vaivaa? Ja jos kyseleminen vie paljon aikaa, siinä palaa rahaa, ja aikaa, josta taas pitää laskuttaa lisää. Voi pahus.
Maailma tuskin on valmis tällaiseen toisen hyvinvoinnista huolehtimiseen ilman palkkaa, ilman rahaa? Olisiko. Tietysti, voihan äiti tai isä lapsiltaan kysyä, mutta mitä ne voi, jos lapsi ei kerro? Varsinkaan koulukiusaamisesta lapset eivät kyllä en kertomaan, ennekuin on pakko jossain vaiheessa kertoa. Mutta onko maailma mennyt niin “kylmäksi paikaksi”, että ei tohi kysyä eikä kertoa? On lähetettävä lapsi koulukuraattorille, joka on vannonut rehtorille olevansa hiljaa koulukiusaamisesta, ettei sitä tapahdu meidän koulussa.
Hassua kun sitä miettii kaikenlaista pösilöä. Helpompaa olisi varmaan kun unohtaisi “ongelmat, joita ei voi hoitaa”. Kuka käskee huolehtimaan kenestäkään, huolehdi vaan itsestäsi, niin on parempi, ja tyhjempi elämä. Täynnä kaikenlista soopaa, ei sitä kestä.
Merkinnät RSS-syötteenä