Vaihtoehtoja

Aivan mahdottomia summia tulisi antaa jollekin oikein isolle, kuten nyt eräälle telakalle, ja siinä on kyllä hermot koetuksella, että pitääkö juuri edes mainita sellaista? Että eikö se voisi alkaa jo vähän purkamaan sitä jättiä, jotta meillä tämä tasapaino säilyisi. Pieni on aina kauniimpaa, sen on todennut moni, mutta ei tahallaankaan ja periaatteesta anna periksi?

Yksi kumma juttu on myös semmoinen, että vanhusten ruokahuolto alkaa olla melko mekaanista puuhaa. Miten sitten jos ja kun ne sähköt katkeaa, ja koneet meneekin jumin, eikä siellä tosiaankaan ole elävää ihmistä tekemässä ruokaa, niin pelastuuko kukaan automaattiruokakuppikoneen pysähtyessä? Ei sinne ainakaan kovin pian ketään saa ruokaa tekemään. On se vähän kumma, ettei ihmisiä ole enää mihinkään, vaikka niitä on melko paljon mm. työttömyyskortistossa.

Kasaan hyvin äkkiä melko ison listan mistä voitaisiin alkaa isoja systeemejä purkamaan, sillä on kai meillä vielä oikeus elää niin että hyvin olisi. Mitään pätevää syytä en näe, että jokin iso kompleksi pitää säilyttää, ellei sille ole mitään edellytyksiä jatkoon. Näkeekö kukaan?

Katsoin eilen illalla teatteri-esityksen, joka kertoi maaseudun ihmisten; eläkeläisten kouluttamisesta, ja ’siirtämisestä  mm. hyviin huippuvirkoihin kaupunkiin‘, kun heidän elättämisensä tulee liian kalliiksi siellä kotona maalla. Piristävä muistutus. Siihenkö me ollaankin todella menossa? Tekemään pienestä kauniista hyvin suurta surkeaa loppurysäystä. En suostu.