Formula 1 VPN-Suomi

Yleinen

Äärillä

14.12.2013, oiliharjula1952

Se on tämä nykyajan holtittomuus, kun ajaa ihmiset tekemään mitä sattuu, ja kuka siitä voi valittaa, ei kukaan. Istu siinä ja pohdi, ja päivittele vaan? Kuitenkaan minkään ei pitäisi estää mm. tekemästä toisille hyviä palveluja, auttaa siinä missä voi, mutta on se jokin, jota ei voi ylittää. Mikä se on? Valitettavasti kukaan ei näköjään osaa sanoa mitä pitää tehdä, mutta toteamaan kyllä kykenee jokainen ainakin aikuinen ihminen.

Tänä aamuna avasin telkkarin, ja katsoin ja seurasin myös arkkipiispan haastattelun (areena.yle.fi/tv/2081308), että mitä on pohtinut mm. eriarvoisuudesta, avioliitoista, raamatusta, ja kirkon yleensä suhtautumisesta aivan kaikkeen. Arkkipiispa mainitsi diakoniatyön, ja että sieltä tulevat viestit häntä kyllä kovasti koskettavat, mutta hän tyytyy vaan toteamaan, että miten asiat ovat? Mielessään varmaan on päätynyt moneenkin ratkaisuun, mutta ei voi sanoa niitä avoimesti suorassa TV-lähetyksessä. Ei voi, ja sepä onkin sangen kummalista, ettei voi sanoa.

Mistä olisi pois, jos jokainen joka huomaa asioiden olevan rempallaan, alkaisinkin vaan tekemään asioille jotakin. Siitä vaan, kukaan ei estä. Esimerkkinä tämä arkkipiispankin mainitsema hyväosaisuus. Pelkääkö ihminen niin paljon menettävänsä hyväosaisuutensa, jos tekisi jotakin päinvastoin kuin on tehnyt? Onko niin kovin rakasta, että voi olla saamassa enemmän, kuin joku toinen? Että ei sittenkään voi luopua jostakin mitä joillakin ei koskaan voi olla? Arvelenpa että tästä on kysymys. Tasapaino ei kuitenkaan koskaan tule elleivät jotkut käänny tekemään asioita toisin? Miksi jatkaa vuodesta toiseen vaan päivittelemistä?

Minusta ei ole väärin alkaa toimia toisin? Kenestä se on niin, siinäpä myös kysymystä.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *