Vaihtoehtoja

Se mitä edellä kerroin, on ollut kaikki totta. Sitä ei arvaisi, mihin ihminen kykenee, ennenkuin omakohtaisesti sen kokee. Niin sain kokea omakohtaisesti, mitä on henkinen väkivalta, kiusaaminen, tai ylipäänsä toisen olemassaolon halventaminen. Ja kun toiminnalle ei tahdo löytää edes hiukkasenkaan syytä; motiivia, niin vielä enemmän se on ihmeteltävää. Luonnollisesti kuvittelee, että se joka vahingoittaa, on aivan terve, elää samalla aaltopituudella kanssasi, mutta eihän näin ole. Siispä teot aiheuttavat tunteita, mitä ei koskaan saisi tällaisessa prosessi antaa ilmetä. Väkivalta on vaan väkivaltaa ilman sen enempiä tarkoituksia, tai tunteisiisi liittymisen tarkoitusta.

Kun siis ihmettelin minäkin, että miksi solvataan, miksi varoitellaan, miksi käsketään pelätä, ettei tule pahempaa, niin kyllä se ihmetyttää.
Omassa tapauksessanikaan ei ollut edes vallan suomasta oikeudesta tehdä toiselle vahinkoa. Mikään valta ei anna oikeutta pilata elämääsi, saatikka kotirauhaasi rikkoa. Mutta niin se vaan tapahtui. Mutta sitä kai kuvittelee, että kun mm. työpaikassa on esimiehiä, niin he voivat sinulle tehdä mitä vaan, eikä sinulla ole siihen mitään sanomista. On todella sanomista, ja paljon onkin. Ja ehkä olin siihen astisen elämäni aikana ‘ymmärtänyt’ että’ tuollainen esivallan paikka voi tosiaan tehdä sinulle mitä vaan. Pelkäsin toki suunnattomasti. Tätä Suomi siis onkin?

Sitten kun ‘viholliseni’ ymmärtävät virheensä, ehkä he ovat valmiita hyvittämään tekonsa. Ellei, väkivalta jatkuu, ja siitähän on ihan omat seurauksensa sitten myös heille. Vaihtoehto on siis olemassa.
Tuokin viranomaisvastaus asiaani on täysin käsittämätöntä.